USA 2005

USA 2005

                         

 

18.2.2005

Vihdoinkin koitti pitkään odotettu lähtöpäivä!

Aamuvarhaisella silmät jännityksestä kirkkaina neljä tanssiryhmällistä tyttöjä saapui saattojoukkoineen Turun lentokentälle ja kuhina alkoi välittömästi. Stelliumit, Latifoliat, Anemonet ja naisten keräilyryhmä touhusivat kaikki omien laukkujensa ja esiintymisrekvisiittojensa ympärillä, ja matkanjohtaja Jaana Helle varmasti huokaisi syvään ennen kuin komensi ryhmän lähtöselvityksen kautta kohti alkavaa seikkailua.

Turusta lensimme ensin Tukholmaan ja siellä jouduimme odottelemaan tunnin verran myöhässä ollutta New Yorkin konetta. Ilmaan päästyämme lento sujui lähes ruhtinaallisesti, sillä koneemme oli viimeisen päälle varusteltu ja jokainen voi valita mieleisensä elokuvan tai pelin pienestä henkilökohtaisesta tv-ruudustaan. Kuoppaisen laskeutumisen jälkeen meitä odotti ikävä yllätys, sillä matkatavaroitamme odotellessa kävi ilmi, että kaiken kaikkiaan seitsemän matkalaukkua oli kadonnut matkalla. Odottelun ja muutaman tiukan sanaharkan jälkeen selvisi, että nämä neljän epäonnisen valmentajan ja kolmen tytön laukut olivat edelleen turvallisesti omalla maaperällä Turun lentokentällä, sillä ne eivät olleet mahtuneet Arlandan koneeseen. Muuta emme siinä vaiheessa vielä saaneet selville ja niinpä nousimme meille varattuun bussiin, tervehdimme lämmöllä bussissa odottanutta Amerikan äitiämme Donna Meltonia ja käänsimme nokan kohti Manhattania – kukin missäkin lentovarusteissaan.

Kahden tunnin hikisen, janottavan ja ruuhkaisen matkan jälkeen bussi parkkeerasi pienelle sivukujalle ja olimme löytäneet majapaikkamme, On The Ave – hotellin. Onnekkaimmat purkivat matkalaukkunsa, me epäonniset vailla matkatavaroita huilasimme ja sitten lähdimme Broadwaylle, jossa meitä odotti Donnan varaama periamerikkalainen illallinen nostalgisessa baarissa. Matkalla takaisin hotellille kurvasimme vielä nopeasti Macy’s – tavaratalon kautta ja laukuttomat matkaajat saivat ostettua välttämättömimmät New Yorkin varusteensa.

Ensimmäinen päivä seikkailusta oli onnellisesti ohi ja Lahjan Tytöt olivat valmiita uppoutumaan hotellin muhkeisiin vällyihin.

19.2.2005

Aikainen herätys kirpeään New Yorkin aamuun ja uskomattoman maistuva aamupala hotellin viereisessä, pienessä Manhattan Diner – kuppilassa. Vatsat täynnä pannukakkuja, bagelseja ja muita herkkuja nousimme taas bussiin ja Donna vei meidät lyhyelle kiertoajelulle. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Central Parkiin, jossa tallensimme kameralle kaverikuvia (myöhemmin merkittäväksi taideteokseksi osoittautuneiden) oranssien kangasporttien alla. Vaikuttavien World Trade Centerin raunioiden jälkeen bussi vei meidät rantaan ja sieltä matkasimme jonotuksen ja turvatarkastuksen jälkeen lautalla kohti uljaana seisovaa Vapauden patsasta sekä historiallisesti merkittävää Ellis Islandin siirtolaismuseota. Donna vei meidät shoppailemaan Century 21 – tavarataloon ja edelleen laukuttomina matkanneet epäonniset saivat vihdoin vaihtovaatteita. Kello 18 meitä odotti illallinen Forrest Gump – elokuvan mukaan perustetussa Bubba Gumb’s – ravintolassa keskellä mitä värikkäintä Times Squarea. Ruoka ravintolassa oli hyvää ja tarjoilijat ystävällisiä ja rentoja. Bussi vei meidät nopealle vaatteidenvaihtokeikalle hotelliin ja sieltä kiiruhdimme odotettuun Broadwayn Mamma Mia – musikaaliin. Nimensä mukaisesti show koostui Abban ikivihreistä klassikoista, eikä ihme, että yleisö (ja me erityisesti!) osoitti musikaalin loputtua seisten suosiotaan. Illan päätteeksi bussi vei tytöt vielä ostamaan suuren suosion saavuttaneita ”I LOVE NY” –paitoja, joiden kanssa kömmimme taas väsyneinä, mutta onnellisina nukkumaan. Erityisen onnellisia olimme me seitsemän reissaajaa, joiden hukkuneet matkalaukut odottivat meitä hotellilla.

20.2.2005

Paikallinen aamiainen herkuteltiin taas Manhattan Dinerissa ja sen jälkeen lähdimme tutulla bussilla kartalla alaspäin, kohti seuraavaa osavaltiota, Pensylvaniaa. Kello 11 saavuimme Longwood Garden –kasvitieteellisenpuutarhan uskomattoman vihreille maisemille, jossa kiertelimme ja nautimme lounaan. Kerrankin hyvissä ajoin aloitimme iltapäivän esityksen harjoittelun ja näytös Performance Paviljongissa alkoi kello 15. Tunnelma salissa oli näytöksemme alusta alkaen hieno ja tiesimme, että yleisössä olisi monia entisiä ja nykyisiä Lahjan Tyttöjen ystäviä. Oli upeaa esittää niissä puitteissa sellaiselle yleisölle!

Näytöksen jälkeen oli monien liikuttavien jälleennäkemisten ja toisaalta jännittävien tutustumisten aika kun tapasimme isäntäperheemme. Ilta kuluikin sitten perheissä tutustumisen tai osalla vanhojen muistelemisen merkeissä.

21.2.2005

Vapaapäivä.

Suurin osa varmasti nukkui pitkään ja vietti aikaa rennosti perheiden kanssa. Monet kävivät ostoksilla tai rentoutuivat perheiden muhkeilla sohvilla surffaillen lukemattomilla elokuvakanavilla.

Illalla Uplandin koulun kirjastoon oli järjestetty reissumme vanhoille Uplandilaisille cocktailjuhlat, jossa tapasimme vuosien takaisia ystäviä, perheitä ja opettajia. Tunnelma kirjastossa oli leppoisa ja lämmin – paljon halauksia, naurua ja puheen solinaa!

22.2.2005

Aamulla heti kahdeksan jälkeen Upland Country Day Schoolin piha täyttyi edustusasuihimme (musta Finland-paita, musta hame ja pinkki huivi) pukeutuneista Lahjan Tytöistä. Esiinnyimme kaiken ikäisille koulun oppilaille klo 8.30, jonka jälkeen nautimme koulun järjestämän pienimuotoisen aamupalan. Koululta lähdimme sivistävälle kulttuuri- ja historiaretkelle tutustumaan läheiseen Amish Farmiin. Leppoisa oppaamme kertoi mieleenpainuvasti hyvin konservatiivista elämäntapaa viettävästä Amish-yhteisöstä ja matkamuistomyymälästä osa löysi kauniita tuliaisia. Perinteisiä Amish-ruokia maistelimme lounaalla Family Cupboard – ruokalassa. Päällimmäisenä ajatuksena lounaspöydässä taisi kuitenkin pyöriä Tanager Outletin ostoslista, sillä ruuan jälkeen säntäsimme pariksi tunniksi merkkikauppoihin. Bussissa takaisintulomatkalla kukin esitteli omia ostoksiaan, eikä kukaan tainnut palata reissusta ilman värikästä paperikassia (tai useampaakin!).

Perheet hakivat meidät kotiin perinteiseltä treffipaikalta Uplandin parkkikselta ja ilta sujui taas mukavasti kotona rentoutuen.

23.2.2005

Puoli yhdeksän aikoihin bussi starttasi jälleen Uplandin pihalta ja tällä kertaa rytmiryhmämme suuntasi esiintymistamineet mukana kohti Independence School -koulua. Paria pientä harmittavaista loukkaantumista lukuun ottamatta esiintyminen meni taas kunniakkaasti ja reippaina jatkoimme kohti seuraavaa esiintymispaikkaa. Matkalla pysähdyimme maan tavoille uskollisina Starbucks’ Coffee – kahvilaan ja nappasimme herkkujen lisäksi myös käteviä termosmukeja kotiin tuotaviksi. Tatnall Schoolissa kävimme esiintymässä jo edellisellä Amerikan reissulla joulukuussa 2002, joten koulu ja osa opettajistakin oli meille entuudestaan tuttuja. Yleisönä oli tällä kertaa lähinnä pieniä lapsia, jotka silmät selällään ja hymyssä suin seurasivat koko esityksemme alusta loppuun.

Esitysten jälkeen palasimme vielä Uplandiin, jossa meille oli järjestetty rento lentopallopeli koulun tyttöjä vastaan. Lopputulos taisi jäädä kaikille vähän epäselväksi, mutta kannustusjoukot toimivat loistavasti molemmilla joukkueilla!

24.5.2005

Aamulla meitä odotti meille suomalaisille täysin käsittämätön yllätys – radiossa ja tv:ssä kerrottiin, että suuri osa alueen kouluista (Upland mukaan lukien) oli suljettu, koska odotettavissa olisi lumimyrskyä! Paitsi, että jo koulupäivän peruuntuminen tuntui uskomattomalta, vielä hassumpaa oli se, että meidän oli tarkoitus esiintyä myöhemmin illalla Suomi-Amerikka-seuran vieraina Philadelfiassa, ja jo edelliselläkin reissulla Philadelfian esiintyminen jäi väliin lumimyrskystä johtuen… Lahjan Tyttöjen esiintymiset Philadelfiassa taitaa olla parasta jatkossakin unohtaa, sen verran huono karma kaupungilla taitaa olla. Toisaalta perinteisesti laiskana sisätiloissa vietetty lumipäivä oli monelle meistä uusi ja hauska kokemus, jota perheissä juhlistettiin elokuvien, hyvän ruuan ja leppoisan yhdessä oleskelun merkeissä. Osa ryhmästä lähti suomalaisella sisulla uhmaamaan säätä King of Prussia – ostoskeskukseen, jossa neljä tuntia tehokasta shoppailuaikaa teki riittävän loven kukkaroon. Peruuntunut esiintyminen jäi hieman harmittamaan, sillä esiintymispaikkana olisi huhujen mukaan ollut jonkinlainen kirkko ja yleisönä mahdollisesti paikallisia suomalaisia. Lunta satoi kuin satoikin viimein illalla, mutta ei kuitenkaan kinoksiksi asti kuten pelättiin.

25.2.2005

Vuorossa oli päivä Baltimoressa. Lähdimme koululta puoli yhdeksältä aamulla ja olimme perillä ennen yhtätoista. National Aquariumissa sukelsimme syvälle valtamerien kiehtomaan maailmaan, keskelle kaiken värisiä, kokoisia ja näköisiä mereneläviä. Kierros huipentui käytävälle, joka kiemurteli keskellä haialtaita ja jonka meistä suurin osa ohitti hiljaa ja reippaasti. Akvaarion jälkeen käytiin lounaalla Baltimoren Hard Rock Cafessa, josta saimme taas paitsi hyvää amerikkalaista roskaruokaa ja iloisen mielen, myös teemaan sopivaa tuliaisrekvisiittaa. Erityisen suosittuja olivat Hard Rock – shortsit, t-paidat ja juomalasit. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin Uplandiin, mutta myöhästyimme juuri sopivasti, emmekä nähneet koulun jääkiekkojoukkueen pelistä edes loppuratkaisuja. Harmi, sillä Uplandin joukkueen kotipeleissä on ilmeisesti aina hyvä tunnelma. Illalla moni kävi elokuvissa, ulkona syömässä tai kylässä toistensa luona.

26.2.2005

Kukin touhusi perheissään omia juttujaan aamupäivän ja iltapäivällä hyvissä ajoin tapasimme koululla. Seitsemältä Uplandin liikuntasalissa alkoi ehkä koko matkamme pääesiintyminen ja sali täyttyi yleisöstä – perheistä, oppilaista, opettajista, koulun henkilökunnasta ja paikalle saapuneista muista kiinnostuneista ystävistä. Tunnelma oli lämmin ja esitys meni hienosti - oli mahtavaa esiintyä toisella puolella maapalloa ja kuitenkin ikään kuin kotiyleisön edessä!

Näytöksen ja valtavien aplodien jälkeen oli vuorossa talkoovoimin toteutettu herkullinen päivällinen ja tietysti lukuisia yhteiskuvia erilaisin kokoonpanoin. Sitten hiljalleen olikin aika hyvästellä vanhat ja uudet tuttavat ja lähteä perheisiin viettämään viimeistä iltaa sekä valmistautumaan seuraavan aamupäivän kotimatkalle…

27.–28.2.2005

Aina yhtä haikeat hyvästit halattiin vielä tutulla treffipaikalla Uplandin parkkiksella puolilta päivin. Liikuttavaa oli nähdä miten näinkin lyhyen matkan aikana tuli taas sidottua monta uutta ystävyyttä ja sielunsisaruutta yli Atlantin. Kyynel oli poskella monella lähtijällä ja samoin monella parkkipaikalle jääneellä saattajalla…

Newarkin lentokentällä meille jäi tunnin verran aikaa kierrellä vapaasti ennen kuin piti kiirehtiä turvatarkastusten läpi portille. Kone lähti puoli kuuden jälkeen ja suurin osa meistä taisi nukahtaa lähes saman tien kun koneen pyörät irtosivat Amerikan mantereelta. Kööpenhaminaan laskeuduttiin paikallista aikaa aikaisin maanantaiaamuna ja silmät yhä puoliksi ummessa juoksimme kovalla tohinalla läpi terminaalin jonkin siiven ehtiäksemme juuri ja juuri Turun koneeseen. Kotikentälle laskeuduimme vähän yli yksitoista ja tällä kertaa samassa koneessa saapuivat myös kaikkien kirjaimellisesti väsyneiden mutta onnellisten rytmiryhmän jäsenten matkatavarat.

Kiitos vielä koko mahtavalle reissuryhmälle ikimuistoisesta matkasta ja hyvästä huumorista!